SOCIAL MEDIA

torstai 25. tammikuuta 2018

PARI SANAA YSTÄVYYDESTÄ

Keskustelin tässä hiljattain yhden ystävättäreni kanssa hyvässä hengessä siitä miten erilaisia suhteemme ihmisiin ovat. Sen jälkeen jäin miettimään asiaa ajatellen että tästähän täytyy tehdä luonnoksiin kirjoitus ja sitten luin ystävyydestä kertovan postauksen Pinossa blogin Essiltä . Ja nyt minäkin haluan omat ajatukseni julkaista. 


KUVA: SIRPA KANANEN
Olen niitä ihmisiä jotka päästävät ihmiset helposti lähelle. En usko että minua on vaikea tulkita, koska olen  huono pitämään tunteitani sisällä niin hyvässä kuin pahassakin. Olen hyvilläni siitä, että helposti lähestyttävä persoonani on siunannut elämääni lukuisia, kymmeniä ystäviä. Ihmisiä joiden elämästä haluan kuulla ja kuulua siihen.  Avoin luonteeni on myös kartoittanut pois ne joiden  kanssa minun ei ehkä ollutkaan tarkoitus tulla sen enempää juttuun. 


Kun tapaan miellyttävän persoonan jonka kanssa kemiani kohtaavat, en aikaile tutustumista enempää. Kun tykkään toisesta, pyrin tutustumaan häneen enemmän ja ehdotan usein näkemistä helposti uudelleen. Näin ystäväpiirini on laajentunut entisestään ja on ilo huomata miten erilaisia, eri ikäisiä, monen kirjavia ihmisiä minulla on elämässäni. Ikähaarukka ystävilläni kulkee siinä 24 - 59 vuoden välillä. He ovat melkein kaikki naisia. Minulla on myös miespuolisia ystäviä, mutta niiden kanssa olen vähemmän yhteyksissä, lähinnä K:n kanssa yhtäaikaa. Olen myös iloinen siitä, että tulen toimeen näiden erilaisten persoonien kanssa ja ne minun. Koska en ole se helpoin kaveri itsekkään aina, mutta vuodet ovat olleet minulle suotuisia ja opettavaisia. Eikä kaikki mun ystävät ole sieltä helpoimmasta päästä. ( No hard feelings ) Osa ystävistäni ei tule esimerkiksi toimeen keskenään tai tykkää toisistaan.  



Mitäs sitten kun ystävyys johonkin katkeaa? En useinkaan helpolla sitä niele. Olen nopeasti suuttuva, hirveä riitelykumppani sille tuulelle sattuessani, mutta yhtä nopeasti annan myös anteeksi. Pyrin sopimaan riidat ystävien kanssa usein tekemällä itse aloitteen, vaikka silloinkin jos en olisi riitaa alunperin edes itse aloittanutkaan. 


Miten pidän yllä ystävyyttä? Aktiivisesti, paitsi joidenkin ihmisten kohdalla yhteydenpito saattaa hiljentyä vaikka yli kuukaudeksikin, mutta sitten kun nähdään jatkuu juttu siitä mihin jäätiin. Tällaiset ystävät olen yleensä tuntenut lapsuudesta saakka. Tulipas enemmän, kuin pari sanaa nyt ystävyydestä, mutta kiitoksia kuin luit tähän asti. 

4 kommenttia :

  1. Kiva lukea mun sinun ajatuksia aiheesta, ollaan kyllä ihan vastakohtia kuten itse jo sanoitkin :D Mutta onneksi tähän maahan meitä mahtuu monta erilaista! Kivaa torstaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö totta. Ja tosiaan mahtuu meitä erilaisia <3 Hyvää viikkoa sinulle myös!

      Poista
  2. Ystävyys on kyllä ihana asia! :) Mutta tosiaan ystävyyden katkeaminen on kamalaa, ja niissä tilanteissa jään itse usein vellomaan siihen pitkäksi aikaa, kun mulla on ongelmana se, etten halua päästää kenestäkään irti vaikka se olisikin kannattavampaa niin. Hyvä postaus! :)

    www.ellileppiniemi.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Elli. Samaistun kyllä sinuun, en osaa itsekkään päästää tosiaan helpolla irti ja herkästi jään roikkumaan. Mutta uskon myös jollain tapaa kohtaloon ja siihen miten kaikella on tarkoituksella. Huonosta ystävästä erotessa huomaa myöhemmin jotain parempaa tapahtuneen ja tarkoitus on, niin tiet vielä kohtaavat. Esimerkiksi itse ystävystyin uudelleen yhden ystäväni kanssa yli 9vuoden tauon jälkeen.

      Poista

Kiitoksia kommentista :-)