SOCIAL MEDIA

maanantai 24. huhtikuuta 2017

PUUDELIN ELÄMÄÄ

Juoksen lujaa, tosi kovaa. Kuin ne metalliset isot äänekkäät otukset jotka juoksee järkyttävällä vauhdilla linnani ohi. Toisinaan niiden elukoiden sisältä tulee emoni ja toisinaan johtajani. Pysähdys. Juoksin jo liian nopeasti..Ja nämä valjaat hihnoineen on tosi ärsyttävät. Täällä on niin älyttömästi hajuja vielä tutkimatta, vaikka muutenhan tämä tie on tuttu kuin aamuisin kuuluva porina ja sen jälkeen paahteinen tuoksu. Jotain ne aina juovat heti aamulla, päivällä... välillä iltaisinkin ja minulle ei tarjota. Perheeni siis. 

KUVA: SIRPA KANANEN
Keskustellaanpa vähän lisää minun perheestäni. Meidän laumaan ei kuulu kuin johtaja, emo ja minä. Kuulema joskus saan villaisen kaverin, kunhan ensin olen kasvanut isoksi. Todellisuudessahan en kasva tästä enää, eli mitä lie tarkoittaa.. Johtaja on se pisin meistä kolmesta, aika tummanpuhuva, kun taas minä ja emo ollaan aika vaaleita ja ei kovin pitkiä. Johtaja on luotettava ja mutta toisinaan hieman pelottava, varsinkin kun näen hänet illalla myöhään kävelevän ulkona kuin naamiaisasussa, vaikeasti tunnistettavissa. Silloin minä hälytän ikkunassa. En yhtä lujaa kuitenkaan, esimerkiksi verrattuna siihen varoitukseen kun hevonen pahat mielessään kirmaa kotimme ohi. 

KUVA: SIRPA KANANEN
Emosta voisin puhua päivät pitkät, se on minulla mielessä melkein kokoajan. Toisinaan näen jopa unta jossa hän silittää minua ja hoitaa. Tai sitten ärsytän häntä tahallani. Hänet tunnistan kaukaa, hän on lempivärini ja tuoksuni. En vain ihan varma ole kumpi meistä on arvokkaampi, joten säännöllisesti minun täytyy hänet hieman haastaa tarkistaakseni vain tilanteen.



Sanotaan etten ole laiskan ihmisen rotu. Se on varmasti totta. Minun turkkini on ollut aika haastava, se menee takkuun hyvin nopeasti ja yhdessä vaiheessa kasvatin oikein lumoavan kauniin pitkän turkin joka piti kuitenkin ajaa niillä hirviökoneilla lyhyeksi koska harjaaminen teki kipeää. Kuulin yhtenä päivänä laumani juttelevan siitä mitä kaikkia vinkkejä elämääni liittyen kasvatti-emoni olikaan antanut. Niiden turvin pikkuhiljaa turkinhoito ei ollutkaan enää niin epämiellyttävää ja pari viikkoa sitten kotiin ilmestyi uudet kauneustuotteet minua varten. Silkkitippoja, turkkiin jätettävää selvittelysuihketta ja sen sellaisia. 


KUVA: SIRPA KANANEN
Nyt alkaa hieman jo helpottaa, minulla oli siis ekat juoksut vähän aikaa sitten. Se oli aika raskasta aikaa, järkytyin milloin mistäkin. Esimerkiksi olen alkanut inhoamaan turkkini kuivausta föönillä taas. Emo kuiskailee että kyllä sinä totut uudelleen. Nyt alkaa väsyttää, mutta pysyn hereillä ja seurailen ruokasalin lattialta mitä emo tekee.. istuu taas tietokoneen ääressä. Olkoot, en mene häiritsemään nyt niinkuin yleensä koska käytiin äsken ulkoilemassa hyvän aikaa joten tarvitsen tässä nyt pienen hetken itsekkin ihan rauhassa. Ja johtaja tuli äsken kotiin ja tuttu tuoksu alkaa leijailemaan kirsuuni, jauheliha. Kunhan on syöty niin menen kyllä laumani kanssa nukkumaan ja emon peiton alle tai vasten johtajan selkää. Ne on tosi lämpimiä paikkoja nukkua.

KUVA: SIRPA KANANEN
KUVA:SIRPA KANANEN


Terveisiä Hilkalta 





4 kommenttia :

  1. Eii en kestä, ihanat kuvat teistä <3 :) <3

    http://www.tuulimaria.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia paljon kommentistasi ja mukavaa huhtikuun viimeistä viikkoa :-)

      Poista
  2. Olipas hauska postaus! <3 Ihana hauva<3 Minkä ikäinen Hilkka on? :)

    VastaaPoista
  3. Kiva kuulla :) Hilkka on vuoden ja pari kk nyt

    VastaaPoista

Kiitoksia kommentista :-)