SOCIAL MEDIA

lauantai 31. joulukuuta 2016

2016

Silmät aukeaa, heräät ja tunnet samantien olosi etovaksi. Päähän särkee ikävästi ja tajuat olevasi anoppilassa, yläkerrassa. Yrität muistella edellisen illan tapahtumia; raketteja ammuttiin, tuli syöytyä aika paljon.. hirveän kylmä oli ulkona, vai oliko sulla vain liian vähän vaatetta päällä? Miten sitä tuli juhlittua niin riehakkaasti että muistikuvat katkeaa ilta kymmenen jälkeen melkein kokonaan. Noh, onneksi uusivuosi on vain kerran joka vuotena. 


Kotona kaikki joulukamppeet oli heitetty jo ajat sitten kaapin perälle ja jäljelle oli jätetty mahdollisimman jouluttomia ja enemmänkin talvisia sisustuselementtejä, kuten lampaantaljat ja itsetuunatut kävyt. Tiedossa oli pienen loman viettoa joka todellisuudessa on työttömyyttä, mutta lomaksi sen jotenkin mieltää kun ei niitä virallisia päiviä ole pahemmin viettänyt. Tässä sitä ollaan ensimmäistä kertaa työttömänä kuuden vuoden jälkeen, vähän harmittaa kun ehti lomat palaa, mutta hyvä aika huilata ja käydä sivutöissä kotipaikalla suurella energialla. Tammikuu ja vuosi 2016 alkoi hyvällä mielellä. Päätyöhön palattiin parin viikon katkoksen jälkeen ja energiaa oli kuin pienessä pitäjässä. Kaikki terveellinen kiinnosti ja innosti, tutustuin tosi moneen terveelliseen ja oikeasti hyvään reseptiin. Täytyy alkaa kiristää säästämisen tahtia uutta perheenjäsentämme kohtaan. Hilkka tulisikin jo keväällä.. huhtikuussa! Onneksi olen taas töissä joten säästäminenkin on paljon helpompaa. 

   
Helmikuussa ihana irtiotto arjesta ja rentouttava miniloma sukulaisten kanssa mökkireissulla. Alkoi pikkuhiljaa päivät pidentyä entisestään ja kevät alkoi tehdä tuloaan. Kahden työn teko sujui hyvin, kun päätyö oli pääasiassa pelkkiä aamuvuoroja ja vapaita viikonloppuja. Vapaista viikonlopuista meni aina yksi kokonaan sivutöissä ja pari muuta viikonloppua kuukaudesta jäi sitten omille menoille jotka kului ahkerasti urheillen ja sillon tällöin kuplivata kilistellen. Vielä täytyisi säästää Hilkkaan. 


Alkuvuoden kurinalainen terveellinen ruokavalio ja liikunta teki hyvää. Pääsiäisen aikaan vietettiin kunnon kekkerit ystävättären kanssa ja miten hyvälle tuntui pukea päällensä 36 kokoinen mekko kun ylimääräiset kilot oli jäänyt lenkkipoluille. Päivät oli jo mukavan pitkiä ja valosta saatu energia ihan huikea. Kotona kaikki lampaantaljat laitoin pakastimeen tuulettumaan ja odottamaan sopivampaa ajankohtaa eli syksyä. Vaaleanpunaista alkoi näkyä taas kotona koska onhan se minun kevätväri kotona. Tykästyin myös keltaisiin ruusuihin.


Vihdoinkin huhtikuun 26 päivä ja huristeltiin Maaningalle hakemaan meidän Hilkka. Tuolloin pidin viikon palkatonta koiranpennun takia ja mies piti kaksi viikkoa lomaa. Päivät meni Hilkkaan tutustuen ja pian muodostui rikkoutumaton side minun ja villakoiran välille. Hilkka otti minut tärkeimmäksi ihmisekseen jonka perässä on mukavin nukkua ja kulkea perässä ihan minne tahansa.. Ja niin se suloinen koiranpentu kulki kirjaimellisesti joka kohtaan mukana kotona. Tätä se tekee vielä tänäkin päivänä.





Kesä tuli todella nopeasti, oikeastaan jo toukokuussa koska silloin oli ensimmäiset hellepäivät. Työ vaihtui pitkästä aikaa kolmivuoroon ja toukokuun lopussa lähdettiin pitkästä aikaa miehen kanssa ulos juhlimaan ja tuolloin vietiin meidän Hilkka ensimmäisen kerran hoitoon kotipaikalleni. En arvannut että tuo viikonloppu jäi ainoaksi vapaaksi pitkään aikaan. 



Työ..työ.. työ oli päällimmäisenä ajatuksena kokoajan. Yhtäkkiä sitä heinäkuun alussa havahtui ettei edellisenä kuukautena ollut yhtään viikonloppu vapaata ja työputket oli kolmivuorotyön ja sivutyön takia venähtäneet melkein kokoajan viikon ja jopa välillä melkein kahden mittaisiksi. Alkoi väsyttää ja mieliala muuttui kiukkuiseksi. Kotona ei tapahtunut mitään. Ei mitään sisällä eikä ulkona. Aikaisempana kesänä aloitettu projekti nimeltä kalliopuutarha tuntui hyvin etäiseltä ajatukselta enkä tarttunut lapioon kertaakaan puutarhan takia. Mikä se sellainen kesä on että ei ehdi edes aurinkoa ottamaan? Onneksi on keksitty itseruskettavat ja onneksi olo tuntui kuitenkin aina hyvälle ajeltuani työputken jälkeen kotiin. Kiireen takia myös urheilu jäi ainoastaan pakollisiin koiran lenkityksiin ja sitä alkoi syömäänkin hyvin välinpitämättömästi.




Sitten sain useamman viikonlopun vapaaksi ja elin parhaimmat kesähetkeni silloin eri juhlissa ja tapahtumissa käyden. Yhteensä kävin kolme kertaa juhlimassa heinäkuun aikana mikä on minulle todella paljon kuukautta kohden. Kilot alkoi kertyä vyötärölle... 








Kelit viileni aika äkkiä ja elokuussa piti villasukkia jo pitää. Kesä alkoi olla ohi ja minulla oli jotenkin katkera olo kun en päässyt pitämään tänäkään vuonna kunnollista kesälomaa, en oikeastaan yhtään. 






Hilkasta oli kasvanut oikein ihana neiti ja sen turkinhoito oli meille hieman haastellista yksinkertaisesti ajan ja taidon puutteen vuoksi. Ollaan skarpattu tässä asiassa onneksi nykyään! Kotona esille kaivettiin taas lampaantaljat ja vaaleanpunaiset sisustuselementit sai väistyä. Syksyllä aloin tekemään vihdoinkin taas melkein päivätyötä ja sivutöissä käyminen helpottui huomattavasti kun päätyö oli ergonomista ja viikonloppuvapaa panotteista. Kesä oli mennyt liian nopeasti osaltani ohi ja tämän rohkaisemana päätin hemmotella itseäni ostamalla kotiin paljon kaikkea uutta...








Oli uusia tyynyjä, uusia tauluja ja uusi iso terassi mihin paloi paljon rahaa. Sitten yhtäkkiä BOOOM. Minun lomat paloi taas ja paino on noussut kymmenen kiloa!


Hermostuin ihan totaalisesti ja olin tosi räjähdysherkkä jonkin aikaa. Päätin tehdä asialle jotain ja hakea ammattikorkeakouluun, hankkia itselleni uuden ammatin jonka myötä saisin avattua itselleni uusia ovia elämässäni. Minut valtasi toiveikas ja hyvin positiivinen olo. Eräänä aamuna ajaessani autolla asiakkaan luokse puhelimeni soi ja minulle kerrottiin ettei minun tarvitsisi enää tulla sivutöihin. Minun oli tarkoitus mennä tuon aamuvuoron jälkeen suoraan kotipaikalle taas kolmeksi päiväksi hoitamaan läheistäni ja tekemään siis sivutyötäni mitä olin vuoden ehtinyt tehdä, nyt kuitenkin tilanne oli mennyt niin ettei häntä enää pystynyt hoitamaan kotona. Se oli hämmentävä hetki, sillä ensimmäinen tunne minulla oli helpotus.


Lomien palaminen tarkoitti siis työttömyyttä ja sitä minulla kesti viikon. Hain toisen kerran elämäni aikana liitosta rahaa. Henkisesti olin niiiiiin lomalla. Se viikko meni liian nopeasti ja kun "lomaani" oli jälkellä enää pari päivää, alkoi mieleni mennä synkäksi ajatuksesta että täytyisi mennä taas töihin. Tajusin tuon viikon aikana miten väsynyt minä olin ollut. En ollut pitänyt seitsemän vuoden aikana lomia kuin yhtenä vuonna oikeat täydet lomat ja nyt jos koskaan aloin tarvitsemaan sitä lomaa oikeasti. Oli vaikeaa yrittää olla positiivinen ja varsinkin kun koin helpotuksen tunnetta sivutyön loppumisesta joka oli kuitenkin ollut minulle kunnia-asia..  Enää ei tarvitse yövuoron jälkeen ajella samoilla silmillä sivutyöhön ja olla melkein kolme kokonaista vuorokautta 24/7 sitoutuneena työhön. Arki kuitenkin jatkui yhtä työtä vähempänä ja pian tuli talvi. Lokakuu.. marraskuu.





En päässyt sinne kouluun. Mitä minä nyt teen? Kaikki lomat on ehtinyt palaa ja tiedossa olisi joulukuussa taas työttömyys pätkä ja pitääkö minun tosiaan jatkaa ensivuonna myös näin? Olin ihan raivona. Kunnes eräänä päivänä katsoessani Hilkan juoksemista lumihangella tajusin sen kliseen että elämä on ihanaa jos sen oikein oivaltaa. Löysin taas sen positiivisen ajattelutavan jota suosittelen kyllä jokaiselle joka tunnustaa olevansa liian negatiivinen. Kaikki on paljon helpompaa kun näkee ympärillään ne hyvät asiat mistä voi olla kiitollinen. Tai kun keksii vaikka asian ainoan hyvän puolen. Odotin innoissani viikon työttömyyspätkää, pitäisin taas pienen loman ja saisin olla joulun vapaalla! Päivää ennen lomaani soitin erään puhelun joka toi minulle uuden työpestin. 


Lomani jälkeen aloitin uudessa työssä ja heti ensimmäinen päiväni oli hyvin katastrofaalinen. Aamuvuoroon mennessäni autosta loppui akku enkä päässyt kotipihaa pitemmälle. Noh taxilla on tullut joskus ennenkin ajettua töihin auton takia ja niin kävi nytkin. Tästä pari tuntia myöhemmin jäin kesken kiireisen työpäivän firman autolla jumiin uppohankeen. Tunti siinä vierähti autoa epätoivoisesti lapioidessa ja eihän siitä mitään tullut ilman apua. Lopetin työpäiväni kuitenkin hymyssä suin. Eihän tuollaiselle voi kun nauraa jälkikäteen. Tästä pari päivää myöhemmin sain kuulla että saisin ainakin vuodeksi töitä. Tuntui ihan lottovoitolta. Sitä osaa arvostaa ihan eritavalla kuluneen vuoden ansiosta pitkäaikaista työntekoa. 


Huomenna vietetään uutta vuotta ja itsellä se menee töissä ahkeroiden mistä olen tosi onnellinen. Ei harmita yhtään tehdä kolmivuorotyötä, eikä harmita yhtään että menee uusivuosi töissä. Vuoteni 2016 oli tällainen ja minä tiedän että vuosi 2017 ei tule todellakaan olemaan samanlainen!








Hyvää uutta vuotta kaikille!<3


2 kommenttia :

  1. Ihania kuvia, muutenkin mukava postaus. Ja onnittelut töiden johdosta! Kertakaikkisen ihanaa tulevaa vuotta. Ja hei, olis ihan huippua tulla joskus kyläilemään siellä teillä, eikös näin vuoden vaihteessa saa esittää toiveita ensi vuodelle ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia! Onnellinen sitä on näin pitkästä sijaisuudesta pitkän epävarman jälkeen. No mutta ilman muuta! Minun entinen sähköposti meni tukkoon ja käytössä on uusi joka kattokruunukoti@luukku.com, ota yhteyttä niin suunnitellaan. Jännittävää. :)

    VastaaPoista

Kiitoksia kommentista :-)