SOCIAL MEDIA

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Spontaanin ja tarkan tädin kultainen keskitie?

Rauhaa rakastavana ja kaikkea maanpinnalla, sellaista jalat maassa tapahtuvaa suosivana rakastan kuitenkin spontaaniutta ja pientä heittäytymistä elämässä. En siis missään nimessä benjihyppyä tai mitään mikä liittyy korkeisiin paikkoihin tai nopeaan vauhtiin. Enkä edes ulkomaan äkkilähtöjä. Vaan tarkoitan niitä innostuneita, hyviä hetkiä joihin tartut into piukeana tietämättä vielä täysin mitä tuleman pitää. Voi miten minä arvostan sitä myös muissa ihmisissä. Lähteä 15 min varoitusajalla, ilman tarkempia suunnitelmia vaikka pienelle maakuntamatkalle sadepäivänä kesällä. Ne kirkkaat silmät kun suu ihastuneena huokailee, tästä tulee muuten huippu reissu. 


Suunnitelmissa on kuitenkin ehdottomat puolensa. Ne tuovat turvallisuuden tunteen ja ehkäpä varasuunnitelmankin. Olen kömpelö kotihiiri ja joskus minusta tuntuu että olen syntynyt huono-onnisten tähtien alla, joten suunnitelma B on aina hyvä olla jemmassa. 

Kerran ystäväni luona kahvitellessa päätettiin sormia napsauttamalla että nyt muuten jään sinne yötä. Hankitaan läjä hyvää ruokaa ja viinipullo. Ruuathan sai näppärästi kaupasta mutta viiniä sai parin mutkan kautta hakea kun ei Alko auki ollut. Illalla käytiin vielä pienellä vajuttelulenkillä viinin ja tapasruuan hemmottelemilla päillä ja vatsoilla. Ei mitään hurjaa, mutta suunnittelematonta kyllä. Sellaista niin ihanaa hetkessä elämistä ja nauttimista. Ystävän kanssa kulkiessa matka on määränpäätä tärkeämpi muutenkin.   


Tietenkin näin lapsettomana on helppo juttu kertoa spontaaneista hetkistä ja vartissa lähtövalmiina menoista. Mutta kun ajatellaan tarkemmin tätä heittäytymistä, niin se on ennen kaikkea myös asennekysymys jollain tapaa? Sellaista tietynlaista positiivisuutta kun jätetään avoin ehdotus ilmoille joka voi olla myös vaikka vuodenkin päässä. Olen siis spontaanin ja tarkan tädin kultainen keskitie. Entäs sinä?