SOCIAL MEDIA

maanantai 28. toukokuuta 2018

Ihmisiä menneisyydestä

- Sanoppas sinä Sari mistä se johtuu kun olen alkanut kaipaamaan menneisyydestä ihmisiä takaisin elämääni? 

Kysyn työkaveriltani ja hörppään kahvistani mietteliäänä virittäytyen yövuoroon. Muutama vuosi sitten tunsin ensimmäisen kerran pitkästä aikaa kaipuuta mennesseen. Niitä ihmisiä jotka ovat joskus kuuluneet elämääni, mutta kuin osa itsestään unohtuen ja jääden taakse. 


Aika reippaasti näppäilin Facebookissa viestin entiselle ystävälleni alle kaksi vuotta sitten vai joko siitä on jo kaksi vuotta? Hänen kanssaan meillä oli typerä riita kauan aikaa sitten joka tuntuu todella lapselliselta sekä turhalta nyt. Pian intouduttiin vaihtelemaan kuulumisia 10 vuoden ajalta pitemmän kaavan mukaan pyrkien saada kiinni siitä mitä kaikkea onkaan tapahtunut toiselle. Nykyään voin jutella hänen kanssaan mistä vain. Hän on mielenkiintoinen keskustelukumppani jonka puheita en osaa koskaan ennakoida. 

Joidenkin kanssa oltiin kaveruksia enemmän ala-asteella. Miten mukava on pysähtyä kuulemaan mitä toiselle kuuluu ja kuinka elämä on kuljettanut eteenpäin. Miten ala-asteelta tutumpi Sanna on edelleen yhtä mukava ja helposti lähestyttävä. Tuosta noin vaan oli meiningissä mukana kun ehdotelin nostalgista maakuntamatkailua kotipaikan maisemissa pahvikahvin kera. Tehdään se reissu muuten joku ilta tänä kesänä!

Miten minä en koskaan älynnyt opetella yhden ystävän sukunimeä? Nyt useamman vuoden jälkeen sain tehdä todellista salapoliisityötä että hänet kiinni sain. Kuinka paljon hän onkaan opiskellut ja edennyt urallaan. Kaiken sen lisäksi hän on nykyään äiti. Olen ylpeä sinusta. En malta odottaa kesäpäivän reissua sinnepäin!  

Vuosien vieriessä salakavalasti eteenpäin unohtaa joskus tärkeitä asioita. Sitä hetkessä elämisen tärkeyttä ja sitä miten ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Olen niin onnellinen siitä kun olen saanut elämääni takaisin osan niistä jotka ovat joskus sinne taakse jääneet. Vaikka ei ollakkaan vielä istahdettu alas kahville, on elämääsi ilo seurata somen kautta ja voin vilpittömästi kertoa miten iloinen olen kun sinulla pyyhkii hyvin. 

- Se taitaa olla sitä aikuistumista, Sari vastaa ja hymyilee.   

5 kommenttia :

  1. Mulla katkesi välit pariin kaveriin yläasteella aivan typerän riidan takia. Välillä mietin, oltaisiinko vielä yhteydessä jos yhden meistä ylpeys olisi antanut edes tuuman verran periksi. Mutta ehkä oltiin kuitenkin sen verran erilaisia, että nykyään oltaisiin vaan hyvän päivän tuttuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Essi kun ottaiduit 💚
      Tosiaan joskus tiet erkanee ja suotta. Mulla on selvä, vahva tunne joidenkin ihmisten kohdalla ja on tuntunut hyvältä ottaa yhteyttä, jos empisin en todennäköisesti ottaisi yhteyttä :)

      Poista
    2. Siis syystä erkanee. :D kaikella on tarkoituksensa siis. Mutta toisaalta voiko hyvänpäivän tuttuja olla liikaa? Makuasioita :)

      Poista

Kiitoksia kommentista :-)